Tein 40 päivää kestävän pyhiinvaelluksen syksyllä 2018. Matka alkoi kirkolta ja päättyi kotiovelle, kilometrejä kertyi yli 600. Vaellus yksin vapaana velvollisuuksista ja rooleista oli voimauttava ja mieleenpainuva kokemus. Maalasin 20 akvarellia reissulla ottamieni valokuvien pohjalta. Sarjasta muodostui pieni matkakertomus ja se on ollut esillä Piennarta pitkin nimellä Alastaron, Vampulan ja Padasjoen kirjastoissa.

Toivoin pääseväni Vehkajärven kirkkoon messuun. En päässyt,
pikkukirkoissa on harvoin messuja. Mutta kirkon hautausmaan takainen männikkö tarjosi turvallisen yöpaikan.

Yhden yön nukuin omakotitalon puutarhassa huvimajassa.

Yön nukuin majatalossa, joka oli ennen vanhainkoti. Huoneessa tuoksui vielä mummolta.

Myös bussipysäkit tarjosivat hyvän paikan lepuutella jalkoja ja syödä evästä.

Joinain öinä nukuin ulkona metsässä riippumatossa.

Oma ruosteinen porttini sai voidetta saranoihin ja aukesi pikkuhiljaa. Oli hyvä palata kotiin. Olin selvinnyt ja vahvistunut. Olin valmis ottamaan taas osaa arkeen. Portti pysyköön auki!

Vaelluksen jälkimmäisellä puoliskolla kävelin taajamasta toiseen ja iloitsin jokaisesta kirjastosta, mikä matkan varrelle sattui. Kirjastoissa kuivattelin kastuneita kampsuja, tuuletin makuupussia, lueskelin kirjoja, latasin kännykkää, kirjoitin muistiinpanoja ja nautin kohtaamisista paikallisten kanssa. Kiitos Somero, Alastaro, Vampula, Äetsä, Vammala ja Hämeenkyrö!